Villa Wesander

Nyt ollaan keskitytty myös entiseen navetta rakennukseen. Rakennuksessa kun ei aikaisemmin ollut kuin kulkuoven kohdalla pätkä ränniä. Laitoimme nyt koko matkalle uudet rännit ja syöksyputken. Aika pitkä on rakennus, kun ränniä meni 15 metriä. Pyöreä syöksyputki löytyi roskalavalta. Se oli hylätty klommon takia. Ilmeisesti siihen oli ajettu autolla päin. Se ei meitä haittaa. Navetan sisällä meillä on talon vanhat radiot rivissä. Ne löytyivät vintin siivouksen yhteydessä. Tämäkin peiliovi on ollut tuvan puolella, mutta on lyhkäsempää mallia. Varmasti alkuperäinen. Oviaukon korkeutta on nostettu myöhemmin ja ovi on jätetty pois käytöstä.

TIIPII Meiltä puuttui vaateteline. Näin joskus jossain lehdessä kuvan harjanvarsista tehdystä telineestä. Itse löysin navetan vintiltä keppejä. Sähkömieheltä jääneistä jämä johdon pätkistä ja kuparilankasta kiepautin kepit kiinni toisiinsa. Ja maalia päälle.   

Tässä sitä on tunnelmaa, vanhan gramofonin soidessa. Tämä kirpparilöytö on matkamalli. Salkku kainaloon ja vaikka ulos mukaan. Ei tarvita sähköä tai akkuja. Käsiveivaus ja kuunteluhetki voi alkaa. Ikää vehkeelle ei ole tiedossa, mutta toimii edelleen. Salkussa on myös kotelo muutamalle savikiekolle, joten niitäkään ei tarvitse erikseen kantaa. Jotta pääset tunnelmaan mukaan klikkaa Fréhel - Si tu n'étais pas là    ja virittäydy musiikin matkaan.   Joku tässä vanhassa ulkolampussa viehätti, kun sen "rompetori" tyylisestä liikkeestä ostettiin.  Sähkötyöt laitettiin uusiksi. Lopputulos on ihan kiva. Valaisin on emalia ja se saakin olla hieman ruostunut ja lohjennut reunoista.  Juuri sellainen tehdasmainen look. Millään ei malttaisi luopua siitä, että kesä on ohi. Heinäseipäätkin töröttävät pystyssä vieläkin. Paviljonkikin pitäisi purkaa. Viiritkin on niin kivan näköiset edelleen. Noh, ehkä ensiviikolla sitten... ...

On kulunut melkein vuosi, kun avaimet vaihtoivat omistajaa. Tämä vuosi on ollut vauhtia ja elämää täynnä. Ostohetkellä olin seitsemännellä kuulla raskaana. Pihahommia jalka raahaten ja askel keikkuen yritin kantaa risuja ja kasata klapipinoja. Nyt meitä on kolme ja Villa Wesander:kin tuntuu ihan kodilta. Monet haaveeni ovat toteutuneet. Kiitän perhettäni ja tuttujani. Ei saatu tänä kesänä kattoa  maalattua, eikä ulkolaudoitusta aikaan.  Hommia on niin paljon, joka paikassa mihin vain katsookin. Paljon ollaan saatu aikaan, eikä tarkoitus olekaan, että kaikki tänne heti ja nyt... vaan, pikkuhiljaa. Onhan torppa jo tuossa 91 vuotta seissyt noinkin hyvin säilyneenä, eiköhän se vielä malta muutaman vuoden odottaa.  Tämä alla oleva suhju kuva on otettu about vuosi sitten. Silloin siinä seisoi ompelukone. Ja nyt siinä tiskataan.  Kurkiaura Nyyh, on ollut ihana vuosi!