Välillä on niin kypsä kaupunki elämään. Kokoajan on kaikilla kiire ja autoa ei saa parkkiin sitten millään. Kun käännytään mökkitielle, tämä kaikki ahdistus yleensä katoaa kuin itsestään. Maisema rauhoittaa, auton saa vaan hurauttaa pihalle ja vain linnut laulavat. Sitä oikein odottaa, että pääsee katsomaan miten paljon vihreämpää on tällä viikolla, kuin viimeksi kun käytiin. Viime vuonna pihassa lauloi satakieli. Iloksemme tämäkin kaveri oli palannut, mutta muuttanut hieman reviiriään naapuriin. Navetan vintiltä tipautettiin viiskyt vuotta vanhaa heinää ja pellavaa pois. Sitä oli aika paljon, mutta meillä on jätti komposti. Sitten tehtiin hiekkalaatikko perheen pikkuneidille. Vain hiekka puuttuu vielä. Katon ruosteen hionta jatkuu ja on kelistäkin kiinni. Isäni teki saunan eteen hienon löylyjen vilvoitus penkin.
