Villa Wesander

Viikonloppu meni niin, ettei oikeen huomaakkaan. Yritin laittaa jalat suoriksi. Me ei tehty oikeen mitään, kai se on niinku mökin tarkotuskin? Vaikka silti on kehittynyt taito tehdä asioita, itse niitä noteeraamatta. Sitä ihan huomaamatta on hommaa; omenoiden keräämistä, risujen keräämistä, halkojen siirtelyä mökkiin ja navettaan, veden jatkuvaa kantoa kaivolta saunaan ja tupaan, pesien lämmitystä, haravointia... Kuistilla on vielä muutama kukkanen kukkimassa. Pikkupala kesää jäljellä. Aarikan peltipurkit ja Finelin valkoinen emalikulho.  Eilen sain vielä navetan takaa vattupuskista vadelmia.  Tiedätte varmaan sen ihanan auringon laskun tuoman valon, joka saa sisälläkin kaiken näyttämään jotenkin niin kauniilta.  Siksi innostuin näitä hyllyjäkin kuvaamaan. Valohetki oli niin kaunis. Kaikki näytti niin hehkuvalta, kuten tämä messinki kahva. Ha-ha-haa,  nyt te nauratte, harmi vain kun tunnelma ei aina välity kuvaan 😉  ...

Kannatti vissiin vähän valittaa, kun ollut niin komiat kelit nyt viime päivinä.  Käytiin hakemassa Bauhaussista pihapylväsvalot takapihalle. Nyt kun alkaa nämä "pimeät" ajat, niin saadaan vähän valoa talon taaksekkin. Harmi vaan, että myi se myyjä meille vähän väärät tarvikkeet. Maakaapeli oli vääränlaista, maatuet eivät kuuluneet kyseisiin pylväisiin... No sähkömies totesi vaan, että ei oltu ensimmäisiä, eikä varmaan viimeisiä. Harmittaa vaan, kun tulee lisävaivaa. Onneksi meillä on luotto sähkömies, joka hoisi hommat kaikesta huolimatta. Valaisinpaikat merkitty lapioin. Kuka kaivaisi? Lain mukaan syvyys maakaapelille olisi 70cm, ihan sitä ei jaksettu kaivaa koko  matkalta, mutta melkein.   😬 Kuva on suhju, kun ei ollut lähistöllä kuin kännykkä. Projekti muutenkin kuvassa vähän kesken. Pergolakin sai oman pistorasian. Nuo pellot❤️ Pikkuleidin kanssa ollaan saatu vielä suunpielet sinisiksi, ku...