Entisaikaan



Olen usein miettinyt, millaista elämä täällä tässä tuvassa on ollut. Tupahan on rakennettu 1923. Lapsia on ollut seitsemän. Navettarakennus rakennettu 1950. Luulen, että tuolloin saatiin myös vasta sähköt.  Talvisin on ollut varmasti rankkaa. Ulkona peltojen keskellä on pilkkopimeää jo viiden aikaan. Navetasta löytyi vesikelkka. Tällä on ilmeisesti vedet noudettu saaveissa jostakin karjalle, sekä arkikäyttöön. Pyykki on pesty pyykkilaudalla hinkaten saunassa, ainakin talvisin. Kaivo on, mutta olemme todenneet jo viime talvena sen menneen kovilla pakkasilla jäähän. Tupa on kooltaan 55 neliötä. Tiiviisti ollaan asuttu. 

Rahaa ei näköjään ole liiemmin ollut. Olen löytänyt kirjeitä, joissa jatkuva rahapula näkyy. Säästökirjassakin rahaa on tilillä vain 25 markkaa. 

Lisäksi on koettu sodat. Omavaraistaloudessa on eletty. Talon emäntä on ollut puutarhuri. Pellavaa on viljelty ja sitä on loukutettu pellavaloukuttimella ja harjattu saunassa, josta sitten tehtiin koristeliinat. Loukutin on edelleen tallessa ja siitä roikkuu vieläkin pellavaa. Kangaspuutkin matonkutoamiseen löytyvät vielä.

Talvella on niin kylmä sisällä, että on tarvinnut herätä lämmittämään aikaisin aamulla. Lisäksi kotoa ei ole voinut poistua talvisin kauas, koska muuten pirtti ei pysyisi lämpimänä. Löysin jopa kenkämuotteja ja pieniä suutarinaulapusseja kenkien tekoon. Taitavaa sakkia on ollut. 

Maitotili lappusiakin löysin, eipä siitä paljoa ole tienannut.


1939





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit